Ikä edellä, verkko edellä vai ihminen edellä?

Media-alalla on viimeisen vuoden aikana lisääntynyt lievä ikärasismi, joka jarruttaa välttämätöntä muutosta. Olen tehnyt useampia projekteja niin kaupallisella kuin julkisellakin puolella organisaatioille, joita kaikkia ajaa valtava muutospaine. Muutospaine liikevaihdon kasvattamisesta tai pitämisestä entisellä tasolla sekä muutospaine nuorten milleniaalien tavoittamisesta.

Digimaailmaan siirtymistä siivittävä ”ikä edellä” -strategia näkyy organisaatiomuutoksissa, rekrytoinneissa, yt-neuvotteluissa sekä ihan arkipäivän työssä ihmisten kohtelussa. Ei kaikkialla, mutta jo huolestuttavan runsaana.

Uusien medioiden maisterisnainen. OMG.

Tulin silloiseen uusmediaan töihin 90-luvulla ja olin pitkään osa ”pientä hörhöä vähemmistöä”, jota perinteisissä media-alan yhtiöissä oikeat ammattilaiset katsoivat hieman alaviistoon. Nyt edustan ikäloppua 70-luvun alussa syntyneiden sukupolvea, joka on monen pomon mielestä auttamatta liian vanhaa johtamaan muutosta, jolla yritetään saada ote diginatiiveista 90-luvulla syntyneistä mediankuluttajista. Ikärasismi voi olla iän osoittelua julkisesti, ikään perustuvia kroonisia uskottavuusongelmia tai johtotehtävien valumista säännönmukaisesti kokemattomammille junnuille.

Rumempi puoli ikärasismista liittyy tietenkin rahaan. Nuoria käytetään työsuhteissa, joissa ei tarvitse maksaa kaikkia tylsiä kuluja ja joissa työsopimukset eivät sido häiritsevästi aikaan tai paikkaan. Epätyypilliset työsuhteet Ukko.fi:n kaltaisten palvelujen kautta ja mikroyrittäjyys ovat vahvasti In. Ne myös antavat luvan olla käyttämättä organisaatioiden omaa vanhempaa väkeä täysmittaisesti muutosvoimana, koska sen uudistumiskykyyn ja digihalukkuuteen ei ihan luoteta. Kokemushan myös maksaa. Usein yhden kokeneen hyväpalkkaisen asiantuntijan hinnalla saa vähintään kaksi nuorta lahjakkuutta. Kääntöpuolella nuoret itse kärvistelevät tilanteessa, jossa eivät uskalla vaatia välttämättä oikeaa korvausta ja luopuvat helposti ihan normaaleistakin oikeuksista. Kilpailu työpaikoista on harvinaisen tiukkaa.

Työelämä uudistuu ja moni itsensätyöllistäjä nauttii valitsemastaan tiestä, mutta ihmisten johtamiseen on yhä panostettava työsuhteen laadusta riippumatta.

Wanted:
Ihan kaikki nuoret tavoittava media ja nuori kokenut johtaja. Asia selvä.

Milleniaalit kuluttavat mediaa eri tavalla. Se on fakta. Sedät ja tädit eivät tietenkään puhuttele nuoria omilla kasvoillaan nykyformaateissa. Jos keinotekoisesti yritetään imitoida ”nuorten ääntä”, ollaan metsässä. Samalla erilaiset segmentointimallit ovat jo pitkään pohjautuneet erilaisiin asenne-, arvo- ja motivaatiolähtöisiin jaotteluihin, joissa on kyllä ikäpainotuksia, mutta ikä ei ole ratkaiseva tekijä. Nuoretkin arvostavat hyviä sisältöjä: hyvin tehtyä ja taustoitettua, ammattimaista journalismia, yhteiskunnallisten asioiden käsittelyä sekä oivaltavaa viihdettä. Kuten me ikäloputkin. Haluttu näkökulma, käsittelytapa ja välineet eroavat. Samoin maksuhalukkuus, onhan maksukykykin rajallinen.

Ikään tuijottaminen sokeuttaa, jos se otetaan organisaation rakentamisen mittapuuksi ja uskotellaan, että vain milleniaalit voivat tavoittaa kaltaisensa. Visioita ja upeita skenaarioita on helppo heitellä iästä riippumatta, mutta todellinen ammattitaito mitataan niiden toteutuskyvyllä. Nuoria pitää rekrytoida johto- ja kehitystehtäviin mahdollisimman varhain, jotta tuon yhtälön oppii. Samalla on aikuisten oikeasti muistettava, että kylmään veteen heittäminen voi myös aiheuttaa reaktion, jossa toivottu nuorekas johtamistyyli muuttuukin sisäisestä epävarmuudesta johtuvaksi protektionismiksi, koska paineita ladataan kokemukseen nähden liikaa. Erilaisissa muodoissa esiintyvä protektionismi on aina halvaannuttavaa ja nuoren johtajan ylimitoitettu itsevarmuus voi olla yritykselle iso riski.

Syvä ymmärrys erilaisten mediakuluttajien sisäisestä maailmasta on ainoa tapa löytää uusia ansaintamalleja ja tavoittaa monipuolisesti yleisöjä, niitä nuoriakin. Se edellyttää tietoa, kykyä ja kokemusta tulkita sitä sekä halua kyseenalaistaa ja havaita erilaisia hämääviä stereotypioita. Samoin toiset huomioon ottava, kuunteleva ja utelias persoona on pätevä ihminen viemään muutosta eteenpäin, oli ikä mikä tahansa. Se, että eri ikäiset tutustuvat aidosti toisiinsa, keskustelevat ja oppivat toisiltaan, johtaa haluttuun vallankumoukseen.

Voisiko 40 olla uusi 20?

Ikä edellä –ajattelu hukkaa paljon korvaamatonta hiljaista tietoa ja kokemusta. Etenkin media-alalla se voi pitkällä tähtäimellä heijastua yhteiskuntaa jakavana, ei yhdistävänä voimana.

Meitä yli 40-vuotiaita vanhuksiakin siis yhä tarvitaan. Näin haluaisin uskoa. Olemme eläneet digikuplan kasvun ja romahduksen, hyvässä lykyssä tunnemme digimedian lisäksi printti- ja broadcastmaailman liiketoiminnan, prosessit ja ammattilaiset, ongelmat ja vahvuudet. Meillä on vihdoin kypsyyttä muodostaa relevantteja näkemyksiä ja usein ihmisten johtamistakin on takana jo muutama kilometri. Meillä ei ole tarvetta hokea ”ennen oli paremmin”, koska olemme eläneet etulinjassa muutoksen tyrskyissä, kahden voimakkaasti mediaa määrittävän sukupolven välissä ja muodostaneet keskusteluyhteyden molempiin. Meille ikä on vain numero ja asenne ratkaisee.

Omista asiakkaistani radikaalein, nuorekkain ja edistyksellisin mediapomo on yli 60-vuotias. Itse käyn nykyään vuosittain läpi pohdinnan, olisiko jo aika siirtyä toimialalta toiselle, koska ikä jo ilmeisesti painaa.